Habsburgien aarteet

Kun dynastialla on 640 vuotta aikaa kerätä aarteita holveihinsa, niitä riittää. Tutustuin tänään Habsburgien taidekokoelmiin taidehistoriallisessa museossa, heidän asumuksiinsa ja pöytähopeisiin Hofburgin linnassa. Näin myös dynastian aarteet, kruunut, kuurnajaisvaatteet ja -varusteet, -miekat ja pyhäinjäännökset.

Wienin taidemuseon kokoelmat ulottuvat antiikista 1900-luvulle. Varasin museolle kaksi tuntia, enkä päässyt italialaisia taidemestareita pidemmälle. Koko museosta näin alle puolet. No, onneksi minulla on pari päivää Wienissä vielä Israelin keikan jälkeen, jos haluan palata museon.

Antiikin Egyptin, Kreikan ja Rooman kokoelmat olivat mielenkiintoisia. Olen tutustunut samantyyppiseen aineistoon aiemmin vain Luxorissa, Pariisin Louvressa ja Lontoon British Museumissa.

Antiikin kreikan näyttelyssä oli esillä useita hellenistisen kauden veistoksia, jossa yhdistyvät egyptiläiset, persialaiset ja Lähi-idän tyylisuunnat ja teemat. Rooman ajan näyttelyssä oli mm. mielenkiintoisia kasvoveistoksia, koruja sekä myöhäisantiikin ajan kristillisiä esineitä.

Taidemuseon yläkerran maalaukset on jaoteltu maittain. Habsburgit keräsivät eurooppalaista laajasti eri vuosisadoilta. Raamatulliset teemat ovat keskeisiä etenkin 1500-1700-lukujen taiteelle. Habsburgien kokoelmissa nousevat esiin etenkin katoliset taiteilijat ja teemat. Italialaisen taiteen kokoelmissa näkyy vahva vastauskonpuhdistuksen ja uskonsotien vaikutus. Useat maalaukset käsittelevät hyvien ja pahojen voimien taistelua. Mieleen jäivät etenkin enkelien lankeemusta ja tuhlaajapojan paluuta kuvaavat teokset.

Hofburgin linna, Habsburgien valtakeskus 640-vuoden ajan, on yksi suuri museokompleksi. Keisarillisiin asumuksiin voi tutustua museossa, joka pitää sisällään asumusten lisäksi Habsburgien hovin ruokailuesineistökokoelman ja keisari Franz Josefin vaimon, keisarinna Elisabeth II:sen, ”Sissin” museon.

Myönnän avoimesti, että en juurikaan innostu koriste-esineistöstä, vaikka se olisi kuinka kuninkaallista ja kallista. Mielenkiinnon herätti kuitenkin Pyhän saksalais-roomalaisen hajoamisen jälkeen (Napoleonin tekosia) teetetty jälkiruoka-astiasto, joka ylistää Habsburgien suvun historiaa. Politiikkaa jälkiruoka-astiastossa? Kaikki on mahdollista :).

Sissi-museo kertoo missiokseen ”Sissi-myytin” purkamisen. Myytin, jotka luotiin Sissin traagisen kuoleman jälkeen. Myytin, joka vahvistui 1950-luvun elokuvatrilogian myötä.

En ehkä ollut täysin kohderyhmää, koska Sissi-myytti ja Sissi ovat minulle yhtä lailla tuntemattomia. ”Vapaan sielun” alistaminen vallan, vastuun, hierarkioiden ja traditioiden maailmaan on kieltämättä mielenkiintoinen tarina. Sissin etäisyys lapsiinsa, hänen ainoan poikansa itsemurha ja keisarinnan suru, vieraantuminen ja uppoutuminen unelmien maailman koskettaa museokävijää. Poikansa kuoleman jälkeen Sissin pukeutui mustaan, jätti velvollisuutensa. Masentui, synkistyi. Ja lopulta hänet murhattiin traagisesti (italialaisen anarkistin toimesta).

Habsburgien aarrekokoelman mielenkiintoisin osa oli Pyhän saksalais-roomalaisen imperiumin kruunajaisesineistö: kruunu, risti ja miekka. Esineistössä kiteytyy pyrkimys yhdistää Jeesuksen kärsimys ja voitto kuolemasta maallisen vallan oikeutukseen. Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan ristin sisälle säilötyt ”aidot” Golgatan ristin pala ja Jeesuksen rintakehän puhkoneen roomalaissotilaan keihäänkärki tuovat jumalallisen siunauksen imperiumin hallitsijoille.

Uusi ja vanha Krakova

Eilen tutustuin kansallissosialismin kauheuksiin Auschwitzissä. Tänään etsin kommunismin jälkiä Krakovasta. Suuntasin heti aamusta raitiovaunulla keskustasta itään, Nowa Hutan kaupunginosaan.

Toisen maailmansodan jälkeen rakennetun Nowa Hutan tarkoituksena oli luoda porvarilliselle Krakovalle vastavoima: työväenluokkainen kaupunginosa, jonka arkkitehtuuri vastaisi kommunistisia ihanteita.

Nowa Huta päättyy idässä massiiviseen terästehdaskompleksiin (Kombinat), jonka kantoi kommunistivallanaikana nimeä Leninin terästehtaat. Tehdas oli sosialismin aikana taloudellisesti kannattamaton. Sen rakentaminen ja ylläpito tehtiin nimenomaan poliittisista syistä. Nykyään tehdasta operoi teollisuusjätti Mittal Steel Company. Nykykannttavuudesta en tiedä :).

Sosialistinen arkkitehtuuri on Nowa Hutassa vahvasti esillä: massiiviset suorat bulevardit, jykevät yhdenmukaiset kerrostalorakennukset, geometrinen asemakaava.

Terästehdaskombinaatin aiheuttamat päästöt ovat olleet iso rasite Krakovan alueelle ja ovat ilmeisesti sitä edelleen. Nowa Hutan talojen seinistä näkee selvästi, että asuinalue on ollut teräskombinaatin kyljessä.

Nowa Hutan asukkaat ovat usein taistelleet rakennetun ympäristönsä arvopohjaa vastaan. Nowa Huta oli keskeinen Solidaarisuusliikkeen keskus. Solidaarisuus muun muassa tuki aktiivisesti alueen asukkaiden pyrkimyksiä rakentaa Nowa Hutaan katolinen kirkko. Kommunistihallinnon vastainen taistelu näkyykin nykyään vahvasti kaupunginosan katukuvassa. Voittajat ovat ottaneet tilan haltuun.


Oli selvästi huomattavissa, että asukkaat kapinoivat edelleen ympäristönsä harmautta ja yhdenmukaisuutta vastaan mm. maalaamalla ulkoseiniä ja istuttamalla kukkia ikkunalaudoille.

Sattuipa kamerani eteen myös yksi mielenkiintoinen ja kaupunginosan historiaan sopiva lehtimainos.

***

Nowa Hutan harmaudesta oli lopulta hauska palata taas vanhan keskustan värikkäille kaduille. Tutustuin keskusaukion Pyhän Maarian katedraaliin, jonka goottilainen alttariveistos on häikäisevä. Istuin ja tapitin sitä melkein puoli tuntia.

Kirkko on suosittu hääpaikka - myös näin keskellä suurinta turistisesonkia. Hääpareja ja prameita hääautoja pyörikin Krakovan keskustassa tänään valtoimenaan.

Täytyy sanoa, että olen ihastunut Krakovan keskusaukioon ja sen ihmisvilinään. Sen on kaupungin elämän keskus. Tänään törmäsin mm. ranskaksi laulavan paikallisen iskelmätähden konserttiin (kitch!) ja live-tv-lähetykseen. Ensimmäisenä iltana täällä seurasin keskusaukiolla modernia tanssiesitystä, joka käsitteli kaupungin 750-vuotista historiaa.

***

Keskusaukiolta suuntasin Krakovan kansallismuseoon. Ase-, univormu- ja kunniamerkkinäyttely ei häikäissyt, mutta puolalaisen taiteen kokoilma oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Tosin huomasin hymähteleväni hieman puolalaisten mestareiden 1800-luvun lopun Pariisin-kuvauksille. Ne tuntuivat jotenkin tutuilta.

Krakovasta lähtöisin kansallistaiteilija (maalari, näytelmäkirjoittaja jne.) Stanislaw Wyspianski (1869-1907) oli vahvasti esillä museossa. Kopioita hänen töistään on ollut esillä myös kaupungilla taiteilijan kuoleman 100-vuotismuistojuhlan kunniaksi. Wyspianski kuvasi ihmisiä tavalla, josta tuli mieleeni Eero Järnefelt, jonka tuotoksiin tutustuin taannoin Retretissä.

***

Melkoiseksi Krakovan kiertueeksi muodostuneen päiväni viimeinen etappi oli Kazimierzin kaupunginosa. Kävin siellä jo eilen illalla ja halusin palata sinne taas uudestaan. Museot olivat jo kiinni, joten päädyin vain kiertelemään kapeilla kaduilla. Söin hyvin paikallisessa juutalaisessa ravintolassa. Ja päädyin kaljalle J:n suosittelemaan kapakkaan, joka on koristeltu kommunismin aikaisilla propagandajulisteilla.