Uusi ja vanha Krakova

Eilen tutustuin kansallissosialismin kauheuksiin Auschwitzissä. Tänään etsin kommunismin jälkiä Krakovasta. Suuntasin heti aamusta raitiovaunulla keskustasta itään, Nowa Hutan kaupunginosaan.

Toisen maailmansodan jälkeen rakennetun Nowa Hutan tarkoituksena oli luoda porvarilliselle Krakovalle vastavoima: työväenluokkainen kaupunginosa, jonka arkkitehtuuri vastaisi kommunistisia ihanteita.

Nowa Huta päättyy idässä massiiviseen terästehdaskompleksiin (Kombinat), jonka kantoi kommunistivallanaikana nimeä Leninin terästehtaat. Tehdas oli sosialismin aikana taloudellisesti kannattamaton. Sen rakentaminen ja ylläpito tehtiin nimenomaan poliittisista syistä. Nykyään tehdasta operoi teollisuusjätti Mittal Steel Company. Nykykannttavuudesta en tiedä :).

Sosialistinen arkkitehtuuri on Nowa Hutassa vahvasti esillä: massiiviset suorat bulevardit, jykevät yhdenmukaiset kerrostalorakennukset, geometrinen asemakaava.

Terästehdaskombinaatin aiheuttamat päästöt ovat olleet iso rasite Krakovan alueelle ja ovat ilmeisesti sitä edelleen. Nowa Hutan talojen seinistä näkee selvästi, että asuinalue on ollut teräskombinaatin kyljessä.

Nowa Hutan asukkaat ovat usein taistelleet rakennetun ympäristönsä arvopohjaa vastaan. Nowa Huta oli keskeinen Solidaarisuusliikkeen keskus. Solidaarisuus muun muassa tuki aktiivisesti alueen asukkaiden pyrkimyksiä rakentaa Nowa Hutaan katolinen kirkko. Kommunistihallinnon vastainen taistelu näkyykin nykyään vahvasti kaupunginosan katukuvassa. Voittajat ovat ottaneet tilan haltuun.


Oli selvästi huomattavissa, että asukkaat kapinoivat edelleen ympäristönsä harmautta ja yhdenmukaisuutta vastaan mm. maalaamalla ulkoseiniä ja istuttamalla kukkia ikkunalaudoille.

Sattuipa kamerani eteen myös yksi mielenkiintoinen ja kaupunginosan historiaan sopiva lehtimainos.

***

Nowa Hutan harmaudesta oli lopulta hauska palata taas vanhan keskustan värikkäille kaduille. Tutustuin keskusaukion Pyhän Maarian katedraaliin, jonka goottilainen alttariveistos on häikäisevä. Istuin ja tapitin sitä melkein puoli tuntia.

Kirkko on suosittu hääpaikka - myös näin keskellä suurinta turistisesonkia. Hääpareja ja prameita hääautoja pyörikin Krakovan keskustassa tänään valtoimenaan.

Täytyy sanoa, että olen ihastunut Krakovan keskusaukioon ja sen ihmisvilinään. Sen on kaupungin elämän keskus. Tänään törmäsin mm. ranskaksi laulavan paikallisen iskelmätähden konserttiin (kitch!) ja live-tv-lähetykseen. Ensimmäisenä iltana täällä seurasin keskusaukiolla modernia tanssiesitystä, joka käsitteli kaupungin 750-vuotista historiaa.

***

Keskusaukiolta suuntasin Krakovan kansallismuseoon. Ase-, univormu- ja kunniamerkkinäyttely ei häikäissyt, mutta puolalaisen taiteen kokoilma oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Tosin huomasin hymähteleväni hieman puolalaisten mestareiden 1800-luvun lopun Pariisin-kuvauksille. Ne tuntuivat jotenkin tutuilta.

Krakovasta lähtöisin kansallistaiteilija (maalari, näytelmäkirjoittaja jne.) Stanislaw Wyspianski (1869-1907) oli vahvasti esillä museossa. Kopioita hänen töistään on ollut esillä myös kaupungilla taiteilijan kuoleman 100-vuotismuistojuhlan kunniaksi. Wyspianski kuvasi ihmisiä tavalla, josta tuli mieleeni Eero Järnefelt, jonka tuotoksiin tutustuin taannoin Retretissä.

***

Melkoiseksi Krakovan kiertueeksi muodostuneen päiväni viimeinen etappi oli Kazimierzin kaupunginosa. Kävin siellä jo eilen illalla ja halusin palata sinne taas uudestaan. Museot olivat jo kiinni, joten päädyin vain kiertelemään kapeilla kaduilla. Söin hyvin paikallisessa juutalaisessa ravintolassa. Ja päädyin kaljalle J:n suosittelemaan kapakkaan, joka on koristeltu kommunismin aikaisilla propagandajulisteilla.