Habsburgien aarteet

Kun dynastialla on 640 vuotta aikaa kerätä aarteita holveihinsa, niitä riittää. Tutustuin tänään Habsburgien taidekokoelmiin taidehistoriallisessa museossa, heidän asumuksiinsa ja pöytähopeisiin Hofburgin linnassa. Näin myös dynastian aarteet, kruunut, kuurnajaisvaatteet ja -varusteet, -miekat ja pyhäinjäännökset.

Wienin taidemuseon kokoelmat ulottuvat antiikista 1900-luvulle. Varasin museolle kaksi tuntia, enkä päässyt italialaisia taidemestareita pidemmälle. Koko museosta näin alle puolet. No, onneksi minulla on pari päivää Wienissä vielä Israelin keikan jälkeen, jos haluan palata museon.

Antiikin Egyptin, Kreikan ja Rooman kokoelmat olivat mielenkiintoisia. Olen tutustunut samantyyppiseen aineistoon aiemmin vain Luxorissa, Pariisin Louvressa ja Lontoon British Museumissa.

Antiikin kreikan näyttelyssä oli esillä useita hellenistisen kauden veistoksia, jossa yhdistyvät egyptiläiset, persialaiset ja Lähi-idän tyylisuunnat ja teemat. Rooman ajan näyttelyssä oli mm. mielenkiintoisia kasvoveistoksia, koruja sekä myöhäisantiikin ajan kristillisiä esineitä.

Taidemuseon yläkerran maalaukset on jaoteltu maittain. Habsburgit keräsivät eurooppalaista laajasti eri vuosisadoilta. Raamatulliset teemat ovat keskeisiä etenkin 1500-1700-lukujen taiteelle. Habsburgien kokoelmissa nousevat esiin etenkin katoliset taiteilijat ja teemat. Italialaisen taiteen kokoelmissa näkyy vahva vastauskonpuhdistuksen ja uskonsotien vaikutus. Useat maalaukset käsittelevät hyvien ja pahojen voimien taistelua. Mieleen jäivät etenkin enkelien lankeemusta ja tuhlaajapojan paluuta kuvaavat teokset.

Hofburgin linna, Habsburgien valtakeskus 640-vuoden ajan, on yksi suuri museokompleksi. Keisarillisiin asumuksiin voi tutustua museossa, joka pitää sisällään asumusten lisäksi Habsburgien hovin ruokailuesineistökokoelman ja keisari Franz Josefin vaimon, keisarinna Elisabeth II:sen, ”Sissin” museon.

Myönnän avoimesti, että en juurikaan innostu koriste-esineistöstä, vaikka se olisi kuinka kuninkaallista ja kallista. Mielenkiinnon herätti kuitenkin Pyhän saksalais-roomalaisen hajoamisen jälkeen (Napoleonin tekosia) teetetty jälkiruoka-astiasto, joka ylistää Habsburgien suvun historiaa. Politiikkaa jälkiruoka-astiastossa? Kaikki on mahdollista :).

Sissi-museo kertoo missiokseen ”Sissi-myytin” purkamisen. Myytin, jotka luotiin Sissin traagisen kuoleman jälkeen. Myytin, joka vahvistui 1950-luvun elokuvatrilogian myötä.

En ehkä ollut täysin kohderyhmää, koska Sissi-myytti ja Sissi ovat minulle yhtä lailla tuntemattomia. ”Vapaan sielun” alistaminen vallan, vastuun, hierarkioiden ja traditioiden maailmaan on kieltämättä mielenkiintoinen tarina. Sissin etäisyys lapsiinsa, hänen ainoan poikansa itsemurha ja keisarinnan suru, vieraantuminen ja uppoutuminen unelmien maailman koskettaa museokävijää. Poikansa kuoleman jälkeen Sissin pukeutui mustaan, jätti velvollisuutensa. Masentui, synkistyi. Ja lopulta hänet murhattiin traagisesti (italialaisen anarkistin toimesta).

Habsburgien aarrekokoelman mielenkiintoisin osa oli Pyhän saksalais-roomalaisen imperiumin kruunajaisesineistö: kruunu, risti ja miekka. Esineistössä kiteytyy pyrkimys yhdistää Jeesuksen kärsimys ja voitto kuolemasta maallisen vallan oikeutukseen. Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan ristin sisälle säilötyt ”aidot” Golgatan ristin pala ja Jeesuksen rintakehän puhkoneen roomalaissotilaan keihäänkärki tuovat jumalallisen siunauksen imperiumin hallitsijoille.