Nationalismin ja kommunismin jäljillä

Eilen päätin lepuutta hieman jalkojani ja ostin 24 tunnin lipun, joka oikeuttaa hurjasteluun paikallisilla metroilla, ratikoilla ja busseilla mielin määrin. Suosittelen. Ratikasta näkee kaupungin ihan uudella tavalla.

Mielenkiintoisin harharetkieni kohteista oli ehdottomasti Vysherad, keskiaikainen linnoituskukkula. Prahan linna on puolustanut kaupunkia pohjoisesta, Vysherad etelästä. Vysehrad saattaa olla Prahan linnaa vanhempi linnoitusalue. Sillä on ollut myös keskeinen poliittinen rooli keskiajalla, jolloin osa hallitsijoista hallitsi maata Vysheradista käsin.

Vahoista linnoituksista tai hallitsijoiden palatseista ei ole paljoakaan jäljellä. Kirkoista on sen sijaan pystyssä Pyhän Martinan romaaninen kirkko, Pyhän Marian kappeli sekä merkittävimpänä Pyhän Pietarin ja Paavalin kirkko.

Pyhän Pietarin ja Paavalin kirkon rinnalle päätettiin 1800-luvun lopussa perustaa kansallinen hautausmaa, pantheon, jonne oli tarkoitus kerätä kaikki tsekkiläisen kansakunnan merkkihenkilöt. Ensimmäinen hautaus oli käsittääkseni vuonna 1902 (jos oikein muistan). Tämän jälkeen merkittävä osa tsekkiläistaustaisista vaikuttajista politiikan, taiteen, tieteen ja kulttuurin aloilla on haudattu Vysheradiin.

Kyseessä oli selkeästikin nationalistinen hanke. Olihan Tsekki osa Itävalta-Unkaria aina ensimmisen maailmansodan loppuun asti. Nationalistinen kansallishengen nostattajan paikkaa toimii edelleenkin. Sinä aikana kun olin hautuumaalla, tsekinkielisiä kiertueita pyöri siellä 10 minuutin välein.

Monet haudat ovat hyvin kauniita. Haudat on rakennettu usein veistoksen ympärille. Kristillisten aihepiirien lisäksi niistä löytyy myös viitauksia antiikin tarustoon ja luonnollisesti kansakunnan historiaan. Vaikuttava paikka.

***

Prahan kommunismin museo mainostaa itseään näkyvästi. Olen törmännyt sen julisteisiin päivittäin. Niitä on vaikea olla huomaamatta, sillä museon julisteissa on Moskovan vuoden 1980 olympiakisojen hymyilevä maskottikarhu AK-47 konekivääri kädessään. Vinkeä. Mainos onnistui, ja päädyin tänään sen vieraaksi.

Museokävijälle tehdään heti ensimmäisissä tekstiosioissa selväksi, mistä kommunismissa oli kysymys. Se oli totalitaristinen ideologia, jonka tavoitteena oli alistaa ihminen koneen osaksi. Tsekit ja slovakit jäivät tämän koneiston uhreiksi. Kansa(t) kärsi(vät), talous kärsi, ympäristö kärsi ja Prahan kaupunki kärsi.

Vahvaa kantaaottavuutta jää aluksi miettimään, mutta lopulta se tuntuu perustellulta. Museo kertoo reaalisosialismin arjesta: ympäristöongelmista, köyhyydestä, poliittisesta sorrosta ja terrorista, Neuvostoliiton alusmaana olemisesta. Näyttelymateriaalissa käytetään hyvin paljon virallista propagandaa kuvituksena. Näyttelytekstit peilaavat propagandaa siihen, miten kansalaiset asiat kokivat.

Propagandan ja arjen todellisuuden välinen ristiriita onkin museon keskeisin viesti kävijälleen. Siitä revitään myös huumoria. Museokaupassa myydän propagandajulisteita, joissa on vanhat kuvitukset, mutta tekstit on muutettu. Poseeravan työläispariskunnan yllä lukee teksti: Vessapaperi on loppu kaupoista. Mutta onneksi siellä ei ole juuri ruokakaan.

Kritiikkinä sanoisin sen verran, että Prahan kevät 1968 käsitellään museossa mielestäni vähän köykäisesti. Prahan kevään käsittely tarkemmin olisi ehkä avannut vähän Tsekkoslovakian kommuinistisen puolueen sisäistä maailmaa ja hajoittanut nyt ehkä hieman monoliittikseksi jäävää kuvaa kommunismista.

Vaikuttavin osuus on museossa repeatilla pyörivä lyhyt dokumentti, joka kuvaa Tsekkoslovakian historiaa Prahan keväästä vuoden 1989 Samettivallankumoukseen. Dokumentin kuvamateriaali koostuu pääosin otoksista, jossa poliisi ja sotilaat hakkaavat mielenosoittajia – niin Prahan keväänä kuin vuonna 1989. Hakattu kansalainen todistaa järjestelmän väkivaltaisuuden. Siviilipukuisten poliisien maahan kaatama ja hakkaama mielenosoittaja jää katsojan mieleen pitkäksi aikaa.

Itselleni tuli dokumenttia katsellessani mieleen 2000-luvun vaihteen suuret globalisaatiokriittiset mielenosoitukset ja poliisien massiivinen voimankäyttö niissä. Tämä rinnastus lienee kuitenkin täysin vääräoppinen. Nykyjärjestelmähän on täydellinen. Ja historia on loppunut.

***

Tämä on viimeinen iltani Prahassa. Aamulla Wieniin. Täytyy sanoa, että olen tyytyväinen käyntiinin Prahassa. Paljon jäi toki näkemättä. Mutta se ei haittaa. Aion palata tänne vielä joskus.