Aamiaisella keisari Franz Josefin kanssa

Siirtyminen Prahasta Wieniin muutti matkaani melkoisesti. Vietän viikon täällä isäni kanssa, joka saapui kaupunkiin kansainvälistä raamattutieteilijöiden konferenssia varten. Aion itsekin osallistua joihinkin seminaareihin. Merkittävä osa aihepiireistä koskee tavalla tai toisella historiaa ja osasta saattaa olla hyötyä myös gradulleni.

Ollakseni rehellinen, täytyy myöntää, että 8-10 tuntiset kaupunkiturismipäivät alkoivat jo vähän painaa jaloissa. Akateeminen aivojumppa tehnee ihan hyvää, vaikkakin aihepiirit ja kontekstit ovat minulle ehkä hieman vieraita. Mikä ei sekään liene huono asia. Huominen päiväni alkaa seminaarilla, jonka otsikko on Raamattu, sota ja armeija. Mielenkiintoista.

Toinen merkittävä muutos liittyy majoitukseen. Hyvästi hostellit ja juopuneet teinit! Yövyn tämän viikon Hotel de France´ssa, vuonna 1873 rakennetussa uusklassisessa palatsissa, jonka seinät on koristeltu Habsburgien kuvilla. Aamuni alkavat tuhdilla ranskalaisella aamiaisella keisari Franz Josefin ylevän katseen alla. Melkoista luksusta. (Tiedoksi: pappa betalar :) ).

Hotellimme sijaitsee vanhaa keskustaa kiertävällä ympyrätiellä/bulevardilla, joka rakennettiin 1800-luvun puolessa välissä vanhan puolustusmuurin tilalle. Saman ympyrätien varrelta löytyy myös 1800-luvun lopulla rakennetut yliopisto, parlamentti, teatteri ja raatihuone. Muun muassa.

Ensimmäinen mieleyhtymä Wienistä on selkesti Pariisi. Uusklassinen, usein ylilyövä ja nationalistinen arkkitehtooninen tulitus on yhteistä molemmille katolisten imperiumien keskuksille. Tähän mielleyhtymään vaikuttaa varmasti myös se, että kävimme tänään Habsbugien kesäasunnolla Schönnbrunnissä. Se on rakennettu vastineeksi Pariisin Versaillesille. Kuvaavaa on, että alun perin keisari Leobold II olisi halunnut tehdä Schönnbrunista neljä kertaa Versaillesin kokoisen. Toinen yksityiskohta joka jäi mieleen, oli miljoonahuone, joka saa nimensä siitä, että sen rakentaminen maksoi miljoona kultamarkkaa. Keisaritar Maria Theresalla oli kallis maku.

Habsburgien ”talviasunnot”, Wienin keskustassa sijaitseva Hofburg, kuvastaa myös hallitsijasuvun 640-vuotista (!) valtakautta Euroopan ytimessä. Vuosisatojen aikana hallitsijat halusivat jättää hallintokeskukseen oman kädenjälkensä. Ratsastajapatsaita, antiikin tarustoa, rinnastusta Rooman valtakauteen. Kaikkea mitä Pyhän Roomalais-saksalaisen keisarikunnan valtakeskukselta voi odottaa.

Kaiken rikkauden keskellä huomaa ihastuvansa ja ärsyyntyvänsä samaan aikaan. Kenekähän selkänahasta tämäkin patsas on revitty? No, nykyään, Habsbugien aarteet ovat sentään kaiken kansan (no, maksukykyisten turistien) ihaltavissa.

Oma suosikkini tämän päivän kiertoajelun ja kaupunkikävelyn kohteista oli kuitenkin yliopistorakennus, jossa raamattukonferenssi järejestetään. Varsinkin huomioni herätti sisäpiha, jonka valoisa ja vihreä ulkoasu tuntuu sopivan hyvin luentotaukojen viettoon (ja iltaisin konferenssikokkareihin, ainakin tämän illan perusteella :)).

Yilopiston sisäpihaa kiertää avokäytävä, jonka seinillä on vuonna 1356 perustetun yliopiston professoreiden patsaita. Kunniakuja ei ole kuitenkaan valitettavasti ajallisesti kovin edustava. Valtaosa kunnian saaneista professoreista on 1800-luvun lopusta ja kaikki ovat miehiä. Kunniakujalta löytyi myös tuttu naama Prahan vierailulta, Tsekkoslovakian ensimmäinen presidentti T.G.Masaryk.