Tel Aviv

Lento Israeliin sujui ilman kommervenkkejä. Maahantulokeskustelu passintarkastajan kanssa päättyi lyhyeen, kun kerroin vierailevani siskoni luona, joka asuu Israelissa ja on maan kansalainen. En siis päässyt pahamaineiselle ”kakkoskierrokselle”, jossa käydään läpi matkatavarat ja kysellään samoja kysymyksiä neljällä eri tavalla. Hiostetaan.

Tel Aviv on ensimmäinen modernin Israelin kaupungeista. Itselleni tuli siitä aluksi mieleen Floridan Miami. Isoja moottoriteitä. Palmuja. Pilvenpiirtäjiä. Kuumuus ja kosteus. Mutta kuva muuttuu nopeasti kun huomaa arkkitehtuurin, joka on lähempänä Egyptiä kuin Floridaa. Tel Aviv on sekoitus Lähi-itää ja ”länttä”.

Siskoni asuu kahden kämppiksen kanssa Givatayimissä, joka on yksi Tel Avivin lähiöistä. Keskustaan kävelee puolesta tunnista kolmeen varttiin. Merenrantaan ehkä tunnin. Paikalliset liikkuvat kaupungissa omien autojen ja skoottereiden lisäksi busseilla. Bussijärjestelmä on kattava ja keskeisin julkisen liikenteen muoto Israelissa.

Bussissa istuessa saa jonkinlaisen kuvan israelilaisesta yhteiskunnasta. Teinejä muotivaatteissa. Eläkeläismummoja. Pukumiehiä ja -naisia työmatkalla. Ortodoksijuutalaisia tummissa kokopuvuissa ja pitkissä peittävissä hameissa (lämpöasteita +37C). Filippiiniläisnaisia.

Bussissa huomaa selkeästi, että Israel on siirtolaisten maa. Modernia hepreaa puhutaan venäläisittäin, arabialaisittain, saksalaisittain, englantilaisittain, amerikkalaisittain, etiopialaisittain. Kieli sitoo eri maista, eri taustoista ja eri kulttuuripiireistä saapuneet israelilaiset yhteen. Identiteetti ei voi nivoutua etnisyyden ympärille. Eikä se välttämättä voi muodostua uskonnonkaan ympärille. Ortodoksijuutalaisten ja maallistuneiden juutalaisten välillä on suuri ero. Uskonnon rooli mm. politiikassa on jatkuva kuuma peruna israelilaisessa yhteiskunnassa.

Eurooppalaisperäiset juutalaiset (Askenazi) ja muslimimaista Israelin itsenäistymisen jälkeen karkotetut Lähi-idän juutalaiset (Sefardi) eivät ole aina tulleet toimeen kovin hyvin keskenään. Eurooppalaisperäisillä on ollut maan lyhyen historian aikana enemmän vaikutusvaltaa, mutta tilanne on ilmeisesti muuttunut tasa-arvoisempaan suuntaan. Tällä hetkellä heikoin sosiaalinen asema on käsittääkseni Etiopiasta muuttaneilla juutalaisilla.

Iltakävely Tel Avivin eteläpuoleisessa Jaffassa avaa silmät maan monikerrostuneelle historialle. Jaffan vanhassa kaupungissa on kirkkoja, moskeija, synagogia. Merenrannalla liehuvat Israelin liput. Rantabulevardilta löytyy museo, joka juhlistaa Jaffan valloitusta vuoden 1948 sodassa. Minareetista kuuluu nauhoitettu arabiankielinen kutsu iltarukoukseen: Allah Akbar. Kristityt turistit kiertävät kirkkoja ja digikamerat räiskyvät. Rannalla on muistolaatta, joka kertoo paikalla sijainneesta ristiretkiritarien linnoituksesta. Merenrantaravintolat ovat täyttä paikallisia pariskuntia ja perheitä juhlistamassa sapatin päättymistä.