Veistäjä

Turkulaistunut humanisti. Lehmipoikain ja torppareiden sukua. Veistäjää aina tarvitaan. Vai oliko se puuseppää?

maanantai 30. heinäkuuta 2007

Pyhä Jerusalem


Mitä sanoa kaupungista, joka on kolmen uskonnon keskus? Kaupungista, joka on vuosituhansia vanha. Kaupungista, josta on sodittu loputtomasti.


Minulle Jerusalem ei ollut uskonnollinen kokemus. Kun kävelin Jaffan portista vanhaan Jerusalemiin en etsinyt Via Dolorosaa tai Golgataa, Herodeksen temppeliä. Olin enemmänkin kiinnostunut siitä, miltä jaettu kaupunki näyttää. Miten juutalaiset, kristityt ja muslimit elävät rinnakkain? Miten historian kerrokset näkyvät tänä päivänä?


Vanha kaupunki ollut vuosisatoja jaettuna neljään osaan: amenialaiseen, juutalaiseen, kristittyyn ja muslimien asuttamaan. Kaupunginosien rajat ovat selvät. Kun siirtyy kristityltä puolelta juutalaiselle kieli vaihtuu ympärillä välittömästi arabiasta hepreaan. Turistit kiertävät kaupunginosien välillä, mutta natiivit eivät juurikaan. Ortodoksijuutalaisia on turha etsiä kristittyjen tai muslimien kaduilta. Segregaatiolla pyrittäneen konfliktien välttämiseen. Mutta sillä on varmasti joillekin myös hengellinen syy.


Kristittyjen kirkkoja on Suleiman Suuren rakennuttamien vanhan kaupungin muurien sisällä kymmenisen kappaletta. Ne ovat pääosin ortodoksikirkkoja. Tutustuin niistä tiettävästi vanhimpaan Ylösnousemuksen katedraaliin (Church of the Holy Sepulchre, kreik. Ναός της Αναστάσεως). Nykyinen kirkko on rakennettu ristiretkien aikana 1100-luvulla. Fransiskaanimunkit remontoivat kirkkoa merkittävästi 1500-luvun lopussa. Paikalla on ollut kristittyjen kirkko 300-luvulta asti ja sen ollut merkittävä pyhiinvaelluskohde siitä saakka.


Tulehtunut poliittinen tilanne ja viime kesän sota Libanonin kanssa on vähentänyt turismia merkittävästi. Pyhiinvaeltajia, seurakuntanuoria ja meitä perusturisteja kiersi paikalla melko vähän – ajatellen, että eletään lomasesongin huippua.


Roomalaisten tuhoaman juutalaisten temppelin raunioilla on suuri uskonnollinen merkitys niin juutalaisille kuin muslimeillekin. Ns. Itkumuuri on ainoa temppelin osa, jonka on säilynyt. Se on juutalaisten pyhin paikka, jonne tullaan suremaan temppelin ja vanhan Jerusalemin tuhoa ja diasporan alkua sekä rukoilemaan messiaan tuloa. Seinä on täynnä pieniä paperimyttyjä, joihin on kirjoitettu rukouksia.


Itkumuuri on myös suosittu bar mitsva- rituaalien järjestämispaikka. 13-vuotias poika tuodaan kunniaseurueessa muurin luo ja hän kiertää alueen laulun ja iloisten huutojen säestämänä (miesten puolella, naiset hurraavat miehuuteen siirtyvälle pojalle naisten puolelta). Lopuksi poika ottaa Tooran esiin ja lukee siitä tiettyjä osioita.



Muslimit ovat rakentaneet temppelin jäännösten päälle Kalliomoskeijan ja Al-Aqsan moskeijan 600-luvun lopussa. Kalliomoskeija on rakennettu vanhan juutalaistemppelin pyhimmän osan kohdalle, jossa pidettiin liiton arkkia. Temppeli rakennettiin paikalle, jossa uskottiin, että jumala testasi Abrahamin uskollisuutta ja pyysi tätä uhraamaan poikansa Iisakin. Muslimit puolestaan uskovat, että Muhammed otettiin samalla paikalla suoraan taivaiseen. Ristiretkeläiset muunsivat moskeijat kirkoiksi vallattuaan Jerusalemin. Ne palautettiin moskeijoiksi ristiretkivaltion tuhouduttua.


Pyhien paikkojen läheinen sijainti ei ole ollut ongelmatonta, eikä se ole sitä tänäkään päivänä. Kalliomoskeijaan ja itkumuurille kuljetaan eri paikoista ja niiden hallinta on visusti uskonnollisten yhteisöjen käsissä. Kalliomoskeijan sisäänkäynti oli tänään visusti lukossa, eikä turisteilla ollut paikalle mitään asiaa.


Temppelivuori on poliittisesti hyvin latautunut. Juutalaiset eivät saa mennä katsomaan moskeijoita ilman muslimisaattajaa, joka huolehtii siitä, ettei juutalainen rukoile muslimien pyhällä maalla. Ortodoksijuutalaiset puolestaan eivät suostu menemään temppelivuoren päälle, koska se rikkoisi Talmudin puhtaussäädöksiä.


Jotkut juutalaiset haaveilevat uuden temppelin rakentamisesta paikalle. Vähemmistössä olevat temppeli-intoilijat ovat saaneet muslimit suhtautumaan kaikkiin alueella tapahtuviin arkageologisiin kaivauksiin hyvin kriittisesti.


Jännittynyt tilanne on aistittavissa. Vanhan kaupungin juutalaiskorttelissa ja itkumuurin läheisyydessä on paljon aseistettuja sotilaita ja poliiseja. Joillakin turistiryhmillä on mukanaan omat aseistetut vartijat.


Katukuvassa näkyvien aseiden määrää lisää se, että armeijasta palvelusvapaalla olevilla sotilailla on usein rynnäkkökiväärit mukanaan – vaikka he olisivat siviilivaatteissa. Milloin olet viimeksi nähnyt kolmen nuoren naisen istuvan iltaa kahvilassa M16-rynnäkkökiväärit olallaan?


Yksi päivä ei millään riitä Jerusalemin tutkimiseen. Pitää palata takaisin paremmalla ajalla.

Tunnisteet: , ,

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu