Kylässä Flemingeillä ja Mannerheimeillä

Varsinais-Suomen matkailu ei ole erikoisalaani. Turussa on asuttu kohta kuusi vuotta, enkä ole käynyt Louhisaaren kartanolinnassa ennen tätä päivää. No, nyt se on plakkarissa.

Aurinkoinen kesäpäivä ja erinomaisen, asiaansa perehtyneen ja ulosanniltaan virheettömän oppaan antama privaattikierros teki kartanoreissusta ikimuistoisen (viiltävän puolueeton ja absoluuttisen objektiivinen analyysi, kirj. huom.). Kannatti körryytellä Askaisiin ja takaisin!

Flemingien ja Mannerheimien entiset tilukset ovat hyvässä kunnossa - sisältä ja ulkoa. Ulkopiha on vaikuttavan näköinen ja viestii vierailijalle siitä, että nyt ollaan tärkeässä paikassa. Se näyttää todellakin Ruotsin suurvalta-ajan tuotokselta.

Kartanolinnan kolmas kerros on Flemingien aikaisessa (1655-1791) kunnossa. Kierrokselta jää mieleen etenkin vanha juhlasali, jonka katto on koristeltu yli sata kuva-aihetta käsittävällä maalauskoristelulla, johon sisältyy hollantilaisista kuparikaiverruksista kopioituja maisemia, allegorisia aiheita sekä Flemingin suvun historiaa käsitteleviä maalauksia. Ja ullakkokoppi, johon "piruksi" nimitetyn Herman Klaunpoika Flemingin (1734-1789) väitetään sulkeneen vaimonsa miesvieraiden saapuessa taloon. Kaappireissu tuli myös silloin kun "piru" oli matkoilla. On mahdollista, että Hermanin toinen vaimo kuoli nälkään yhden reissun aikana. Palvelusväelle unohtui kertoa, että vaimoke on taas kaappikomennuksella...

Herman Fleming oli myös viimeinen Louhisaarta isännöinyt Fleming. Perikunta joutui myymään tilan eteenpäin Hermanin kuoltua kattaakseen vapaaherran leveän elämäntyylin aiheuttamat velat.

Louhisaaren toinen kierros on Mannerheimien ajan (1793-1903) kuosissa: romantiikaa, biedermeyeriä, empireä ja kustavilaista tyyliä.

Mannerheimeille Louhisaaren osti Carl Eric Mannerheim (1759-1837). Carl Ericin ura Ruotsin armeijassa tyssäsi Anjalan liittoon. Hänet tuomittiin kuolemaan mutta armahdettiin myöhemmin. C.E. veti johtopäätökset ja muutti Suomeen.

Suomen liittäminen Venäjän keisarikuntaan oli Carl Ericille onnenpotku: hän nousi hallituskonseljin talousosaston varapuheenjohtajaksi ja nimitettiin kreiviksi 1824. Mannerheimien onni kääntyi laskuun Carl Robert Mannerheimin (1835-1914) epäonnistuneiden liiketoimien myötä. Louhisaaren myi suvulta pois lopulta Carl Robertin sisko Eva Vilhelmina (1836-1905) vuonna 1903.

Suomen marsalkka (1867-1951) syntyi Louhisaaressa ja eli siellä seitsemän ensimmäistä vuottaan ja myöhemmin lapsuutensa kesät. Carl Gustaf Emil näkyy Louhisaaressa kartanon puutarhaan pystytetyssä pompöösissä muistomerkissä ja Askaisten kirkon viereen vastikään avatussa Mannerheimin ristin ritareiden ritaripuistossa.

Askaisten reissuun menee kolmesta neljään tuntia matkoineen päivineen. Suosittelen.

Matkalukemiseksi voi valita vaikkapa Lahtisen Anun tuoreen väitöskirjan Sopeutuvat, neuvottelevat, kapinalliset. Naiset toimijoina Flemingin sukupiirissä 1470-1620.