Satakuntaa ja sotahistoriaa

Kotiseutumatkailu sai tänään jatkoa. Kävin hyvien ystävien kanssa päiväreissulla Etelä-Satakunnan Säkylässä ja Köyliössä. Laatuseura, auringonpaiste, cumuluspilvet ja rypsipellot saivat kesäiselle tuulelle.

Satakunnan reissun pihvi oli Säkylän Talvi- ja jatkosotamuseo.

Opastus oli Louhisaaren tavoin huippuluokkaa - parasta vänrikkitasoa ;). On se ihme juttu, kun lähialueen museoissa on niin hyvää väkeä kesähommissa. Mikähän näitä rautaisia osaajia oikein yhdistää?

Museon näyttelytilaan on kerätty mielenkiintoisia sotaesineitä: uniformuja, aseita, kunniamerkkejä ja erilaisia käyttöesineitä (kenttäsuutarin laukku, hevosen satuloita) ja kulutustavaraa (tupakkaa, korvikekahvia).

Opastekstit olivat mielestäni napaksti ja selkeästi kirjoitettu. Sisään on rakennettu myös näyttävä lottakantiini ja korsu. Ulkoa löytyy tykkejä mörssäreistä kiinnostuneille.

Näyttely kuvaa sota-aikaa melko monipuolisesti, mutta miksikään uusien historioiden ilotulitukseksi sitä ei voi sanoa. Kyseessä on kuitenkin aika perinteinen sotahistoriallinen museo. Naisnäkökulma ja myös lasten näkökulma ovat onneksi esillä.

Haasteena museon kehittämiselle on sen sijainti ja näyttelytila. Museo sijaitsee teollisuusaluella teollisuushallin puolikkaassa. Tila on monikäyttöinen ja muunneltava, mutta sitä on aika vähän. Rajoitettu tila asettaa priorisointihaasteen. Rakentaako museo palvelemaan sotahistorian harrastajien erikoistarpeita varten (harvinainen esineistö, erikoistieto) vai perusmuseonkävijää varten (sota-ajan historian taustoitus, aihepiirin yleinen käsittely, sotien kronologinen/ temaattinen käsittely). Ensimmäinen asiakasryhmä voi olla vaikea pitää tyytyväisenä ja kiinnostuneena. Sotahistorian harrastajien asenne on ajoittain besserwiesserismiin päin kallellaan. Miksi tulla museoon kun tietää jo kaiken - omasta mielestään :).

Museo on tänä kesänä osaavissa käsissä. Jään innolla odottamaan mihin suuntaan se kehittyy.

***

Säkylän kupeessa on piispa Henrikin surmasta ja Lallista tunnettu Köyliön kunta. Köyliö ansaitsee historiasta kiinnostuneen kesämatkailijan pikavisiitin, vaikka kylänraitin varrella seisova Lallin patsas ei hirveästi vakuuttanutkaan.

Köyliön kunnan vaakuna korvasi kuitenkin pettymyksen pliisuun patsaaseen. Se ei jätä arvailujen varaan sitä, mitä Lalli Piispa Henrikille teki.

Köyliöjärven kansallismaisema ja Köyliön kirkko kannattaa käydä katsastamassa. Kateeksi käy niitä, jotka ovat saaneet mökkitontin näistä kauniista maisemista.


Täytyy jatkaa kotiseutumatkailua vielä ennen lähtöä ulkomaille. Paluumatkalla oli jo puhetta Naantaliin suuntautuvasta tutkimusmatkasta.