Digiaikaan! (=Teema-aikaan?)

Eilen kotitaloutemme siirtyi digiaikaan, isovanhempien ystävällisen myötävaikutuksen ansiosta. Telkkarin alla hyrrää nyt Humax PVR-9200C.

VHS-aika on nyt sitten lopultakin ohi. Boksi nauhoittaa ohjelmat kovalevylle, mistä niitä voi katoa kätevästi nauhoja kelaamatta.

Teknostressistä ei voinut asennusvaiheessa puhua. Se meni parissa minuutissa. Ostopäätösvaihe oli toki haastava. Uutta laitetta pukkaa koko ajan ja ominaisuuksia tulee lisää. Humax oli uusimmassa Mikrobitin testissä 3. sijalla ja hinta-laatu-suhteeltaan paras. Se riittää meikäläiselle. Humaxilla saa mm. siirrettyä matskua tietokoneelle DVD-polttoa varten, mikä on ihan kiva, jos lootan 160 gigaa joskus sattuisi täyttymään.

Ohjelmatarjontaan digiaikaan siirtyminen ei tunnetusti tuo juuri parannusta. Ainoa maininnan arvoinen uusi kanava on Yle Teema. Mutta siinä riittääkin vahtaamista.

Täytyy myöntää, että tunsi itsensä aika äärihumanistiksi kun katsoi futisreenien jälkeen teemalta espanjalaista laatuelokuvaa, Maanantain auringossa (Los lunes al sol, 2002), punaviinilasi kourassa. Tähän voisi tottua.

***

Fernando León de Aranoan elokuva kuvaa telakalta työttömäksi jääneen miesporukan ahdistavaa arkea. Jotkut hakevat töitä. Toiset taistelevat systeemiä vastaan. Yksi on perustanut baarin, missä kaikki juovat - melkein joka ilta.

Aranoa kuvaa työttömyyttä miehisen ylpeyden näkökulmsta. Työttömän arki on nöyryytystä. Toimettomuus ja köyhyys alleviivaa miehen tarpeettomuutta aviomiehenä, isänä ja yhteiskunnan jäsenenä. Joko hän on maleksija ja vastuunpakoilija. Kapitalistisen vääryyden sijaiskärsijä ja sietämätön marttyyri. Tai sitten hän on selkärangaton vätys, joka anoo työttömyysviranomaisilta tai työnantajilta almuja (tukea ja työtä). Tai sitten hän juo suruunsa - ja lopulta itsensä hengiltä.

Elokuva kiteytyy kohtaukseen, jossa kalatehtaalla työskentelevä vaimo ja tämän työtön mies hakevat pankista lainaa. Laina-anomuksen allekirjoittaa nainen - "aktiivisena osapuolena". Kylmä pankinjohtaja pyytää avioparilta vihkitodistuksen ja valittelee takaajien puutetta. "Minä olen takaaja", työtön mies sanoo uhmakkaasti. Pankinjohtaja huokaisee ja asettaa laina-anomuksen kahdesta pinosta pienempään, ja kertoo, että hakemus käsitellään kahdessa viikossa. Aviomies hurjistuu ja huutaa: "Miksi laitoit hakemuksen pienempään pinoon? Mikset vain revi hakemusta suoraan. Vaikka olemme köyhiä, emme ole tyhmiä!" Mies syöskyy konttorista ulos hakemus mukanaan. Nainen pyytelee pankinjohtajalta nöyrästi anteeksi ja sättii miestään: "Arvasin, että tässä käy näin kuin näin sinut kotona viski-lasin kanssa".

Hieno pysäyttävä elokuva. Osaapa taas olla varuillaan, kun joku alkaa seuraavan kerran sättimään työttömiä.

Saa nähdä, miten uusi loota vähentää hyvin alkanutta lukuharrastusta :).