Uhanalainen pakina?

Reissu Vammalan Vanhan kirjallisuuden päiville ei mennyt hukkaan. Näin pitkäastä aikaa hyvää ystävää ja tuhlasin samalla rahaa mielenkiintoisiin kirjoihin. Heinä-elokuun reissua varten tarttui mukaan Leif Sundströmin Fasismi, Tadeusz Borowskin Kotimme Auschwitz ja Hannu Juusolan ja Heidi Huutasen Uskonto ja politiikka lähi-idässä. Tässä alkaa kesälomapäivät loppua kesken kirjakasan keskellä :).

Istuin aamulla pakinaseminaarissa, mikä osoittautui erinomaiseksi kaksituntiseksi katsaukseksi pakinan maailmaan. Puhujat eivät hukuttaneet kuulijoita pakinateoriaan (jos sellaista onkaan), vaan toivat esimerkkien ja tarinoiden avulla esiin sen, mitä pakina voi tekstityylinä ja ilmaisun kanavana olla. (Luonnollisesti Wikipediasta, kaiken laatutiedon sähköisestä pääkirjastosta, löytyy artikkeli myös pakinoista.)

Seppo "Bisquit" Ahti ilmaisi huolensa pakinan tulevaisuudesta viihteellistyvässä mediakentässä. Ahden mukaan 60- ja 70-luvuilla pakina oli asiakeskeisen printtimedian lähestulkoon ainoa viihteellinen osa. Sillä oli vahva rooli viihdyttäjänä ja yhteiskunnallisena ja kulttuurisena ilmaisumuotona. Vakavuus oli tiedonvälityksen normi. Kekkoslovakian aikoihin Radion ja TVn viihdetarjontakin keskittyi lähinnä lauantai- ja keskiviikkoiltoihin.

Nykyään jokainen päivä on viihdepäivä. Viihdetulvan keskellä pakina marginalisoituu, eikä nouse esiin entiseen tapaan.

Ahden mukaan hyvä pakina on napakka ja tiivis. Hauska. Oivaltava. Pakinan peruskaavaan kuuluu usein se, että tärkeistä asioista kirjoitetaan mahdollisimman kevyesti ja humoristisesti ja tyhjänpäiväisistä asioista tärkeilevään, yliviralliseen ja kapulakieliseen tapaan. Tavoitteena ei ole ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia tai tehdä politiikkaa. Se kuuluu kolumnisteille.

Mietin, että pitääkö Ahdin väite pakinan uhanalaisuudesta paikkansa. Vähän jokaisella aikakausilehdeltä ja sanomalehdeltä löytyy edelleen pakinoitsija tai ainakin useampi humoristinen kolumnisti. Itseltä hupijutut jäävät kuitenkin usein luettua. Tylsämielisyyttä? Huumorintajuttomuutta? Vai liian monta luettua huonoa pakinaa? Vai liian paljon luettavaa?

Netti ja etenkin blogistan antaa pakinatyylille aivan uuden kasvualustan. Netissä pakina voi mielestäni erinomaisesti. Esimerkiksi sähköisen pakinan voimasta voisi mainita esim. Lehden.

Ehkä puheet pakinan uhanalaisuudesta ovat ennenaikaisia. Mutta koko kansan pakinoitsijoiden aika voi olla ohi. Mediakenttä pirastaloituu, eikä yksittäisellä kirjoittajalla ole enää niin vahvaa roolia kuin 60- ja 70-luvulla ehkä oli.

Hyvä pakina ei katoa mihinkään. Se pitää vain osata löytää. Vinkkejä otetaan vastaan.