Auschwitzin lyhyt historia

Sybille Steinbacherin Auschwitz. Lyhyt historia onnistuu tavoitteessaan. Se on tiivis perusesitys Auschwitz-Birkenaun keskitys- ja tuhoamisleirin vaiheista 1940-1945.

Steinbacher pystyy noin 150 sivussa tuomaan esiin monipuolisesti sen, mistä Auschwitzissä oli perimmiltään kysymys. Kaupungista yritettiin tehdä kolmannen valtakunnan mallikaupunki: "taloudellisen hyötykäytön ja rodullisen valinnan ideaali".

Natsi-Saksan antisemitistisen politiikan radikalisoituminen "lopulliseksi ratkaisuksi" ajoittuu vuoteen tunnetusti 1941, jolloin Itä-Euroopan juutalaisten systemaattinen murhaaminen aloitettiin osana Operaatio Barbarossaa.

Tammikuun 20. vuonna 1942 natsivaltion byrokratiakoneiston eri osat kokoontuivat Wanseessa SS-Obergruppenführer Reinhard Heydricin johdolla sopimaan juutalaisten tuhoamisen periaatteista. Konferenssista on myös tehty elokuva Lopullinen ratkaisu (Conspiracy, 2001).

Puolalta syksyn 1939 salamsodassa vallattuun Auschwitziin houkuteltiin saksalaisia uudisasukkaita ja yrityksiä veroporkkanoilla ja valtion tuilla. Breuslaisen arkkitehtitoimiston johtaja Hans Stosbergin tehtävänä ja tavoitteena oli luoda kaupunki, joka kuvasti natsien voimaa ja ideologiaa. Stosbergin suunnitelmassa kaupunki oli jaettu solumaisiin osiin. Kaupunginosiin oli siroteltu tasaisin välein monumentteja, paraatiaukioita, edustusrakennuksia, natsipuolueen kokous- ja toimistotiloja sekä koteja Hitler-nuorille. Kaduista oli tarkoitus tehdä leveitä ja paraatikelpisia. 1500-luvulla rakennettu Mariä Himmelfarht-kirkko oli tarkoitus purkaa IG Farbenin tehtaalle kulkevan pääväylän tieltä.

Steinbacherin mukaan keskitys- ja tuhoamisleiri nähtiin osana uutta kaupunkia, osana sen tarkoitusta. "Uuden saksalaisen kaupungin" suunnittelijat tai kaupunkiin muuttaneet eivät pitäneet leiriä haittana tai ongelmana. Se nähtiin luonnollisena osana kansallissosialistista asuinympristöä. Leirit ja niiden liepeellä sijaitsevat tehdaskompleksit olivat luonnollisesti myös kaupungissa asuvien työpaikka ja tulonlähde.

Keskitys- ja tuhoamisleirin yhteyteen houkutellut yritykset osallistuvat innokkaasti Auschwitz-projektiin. Halpa työvoima, verohelpotukset ja natsivaltion tarjoamat ostosopimukset ja privilegiot (kuten monopolistatuksen antaminen tietyille yhtiöille) houkuttelivat pääomaa Auschwitziin. SS, itsekin valtion sisäinen itsenäinen liikelaitos, muodosti tiiviin symbioosin yritysten kanssa. SS vastasi tehtaiden viereen perustettujen työleirien hallinnasta ja yritykset muonituksesta.

Näännytettyjen ja aliravittujen keskitysleirivankien työteho osoittautui kuitenkin alhaiseksi. Tehtaisiin tarvittiikin saksalaista koulututettua ja kokenutta työvoimaa, joita houkuteltiin uuteen saksalaiseen kaupunkiin korkeilla palkoilla ja verohelpotuksilla.

Miksi tämä verovapaan vyöhykkeen, hyväksikäytetyn työvoiman ja tehtaiden liepeille rakennettujen "asuin"barakkien konsepti tuntuu jotenkin tutulta. Eihän tämmöistä tehdä enää missään 2000-luvulla, eihän?

Juutalaisten, mustalaisten, neuvostoliittolaisten sotavankien, miehitysvaltaa vastustavien puolalaisten ja muiden natsien vihollisiksi määritelyjen tuhoaminen pyrittiin tekemään mahdollisimman tehokkaasti. Kaasukammiot valittiin siksi, että ampumista pidettiin liian hitaana ja toisaalta henkisesti kuormittavana. Massateloituksiin osallistuneilta SS-miehiltä meni yöunet ja mielenterveys.

Tuhoamisinfrastruktuuri hankittiin kattowitzilaiselta Huta hoch und Tiefbau AG:lta ja erfurtilaiselta Topf und Söhne -yritykseltä. "Krematorio"laitteiston kehittämiseen kului aikaa ja siihen suhtauduttiin kunnianhimoisesti. Steinbacherin mukaan ko. yrityksille ei ollut epäselvää se, mihin tarkoitukseen heidän laitteistoaan tultaisiin käyttämään.

Leirit organisoitiin natsi-ideologian mukaisesti. Vankien keskuudessa oli natsioppeihin perustuva "rodullinen" hierakia. Leireihin saapuvista karsittiin erilleen työkykyiset. Loput tapettiin. Leiriin otetut kuolivat nopeasti tauteihin, nälkään ja työhön. Erillisen osan vangeista muodostivat "erityiskommandot", jotka osallistuivat tuhoamiseen: kuolleiden ruumiiden käsittelyyn ja polttohautaukseen ja tuhotuilta jääneiden arvoesineiden lajitteluun.

Auschwitzissä työskenteli noin 7000 SS-miestä ja naista. Kymmeniä tuomittiin kuolemaan ja vankeuteen sodan päätyttyä, mutta valtaosa säästyi oikeudenkäynneiltä ja tuomiolta. SS:n palveluksessa olleita oli sodan jälkeen elossa arviolta 63 000. Vain 1000 tuomittiin sotarikoksista.

Auschwitzissä kuoli arviolta 1,1-1,5 miljoonaa ihmistä.

Aion mennä Auchwitziin perjantaina 13.7. Siitä tulee todella raskas päivä.