Josefov, vanha juutalainen kaupunki

Hostelini sijaitsee Josefovin kaupunginosassa, jossa on ollut juutalaisasutusta yhtäjaksoisesti noin 1000 vuotta. Vanha getto tuhottiin perusteellisesti 1900-luvun alussa uudenlaisen kaupunkikaavan tieltä. Kiemuraiset pikkukujat, pienet ja usein ränsistyneet talot saivat väistyä leveiden katujen ja suurien kivitalojen tieltä. Josefovin tuhoaminen ei ole ainutlaatuinen kulttuurihistoriallinen tuhoteko, mutta se herätti vahvaa vastustusta jo aikanaan. Sama tehtiin jo aikaisemmin mm. vanhalle Pariisille.

Kaupunginosan asukkaista kuuluisin lienee saksaksi kirjoittanut juutalaiskirjailija Franz Kafka, jonka Josefovin ajan asuintalon ohi kulkee päivittäin tasainen turistilauma.

***

Vanhasta juutalaiskaupungista, 1800-luvulla Prahaan liitetystä kaupunginosasta, on periaatteessa jäljellä enää sen lukuisat synagogat ja maailmankuulu vanha hautausmaa. Ne muodostavat yhtenäisen museokokonaisuuden. Kaikkiin kohteisiin pääsee yhdellä lipulla (aktiivikäytössä olevaa Vanhaa-Uutta synagogaa lukuun ottamatta, johon on oma pääsymaksu).

Prahantuntijoiden neuvoja uskoen menin hautausmaalle heti aamusta. Näin vältin suurimman ryysiksen.

Hautausmaan kyljessä on vuonna 1535 rakennettu Pinkasin synagoga, josta tehtiin sodan päätyttyä holokaustin muistomerkki. Seinille on kirjoitettu kaikkien 80 000 keskitys- ja tuhoamisleireillä kuolleiden tsekkiläistausttaisten juutalaisten nimet. Alttarin ympärille on kirjailtu keskitysleirien nimet: Auschwitz, Treblinka, Majanek... Taustalla pyörii ääninauha, jolla mies- ja naisääni lukee murhattujen nimiä.

Muistomerkki herätti hyvin samanlaisia tuntemuksia kuin Auschwitz. Raskainta oli lukea seiniltä lasten ja nuorten syntymä- ja kuolema-aikoja sekä yksittäisten sukunimen alla olevia pitkiä nimilistoja. Kokonaisia sukuja katosi maan päältä muutamassa vuodessa. Arviolta noin 8 000 – 10 000 tsekinjuutalaista selvisi natsimiehityksestä.

Pinkasin synagogan toisessa kerroksessa on näyttely, johon on kerätty Terezin (saks. Theresienstadt) keskitysleiristä säilyneitä lasten piirroksia ja maalauksia. Ne kuvaavat lasten tuntemuksia ennen ja jälkeen vangitsemisen. Niistä välittyy, ahdistus, epätietoisuus, mutta myös usko ja toivo paremmasta, unelmat. Israel, luvattu maa, on vahvasti esillä.

Tsekin (natsien vallan alla Böömin ja Moravian protektoraatin) juutalaiset kerättiin nimenomaan Tereziniin, mistä muodostui eräänlainen natsien propagandahakuinen ”mallileiri”. Sen olot olivat jonkin verran muita keskistysleirejä paremmat. Leirin asukkailla oli mm. rajattu itsehallinto. Kyse oli kuitenkin kokoamispisteestä, josta kulkivat junat ”itään” eli tuhoamisleirieille, etenkin Auschwitziin.

Vanha juutalaishautausmaa on maineensa arvoinen. Vuosisatoja vanhat hautakivet ovat tilan puuteen takia ahdettu lähekkäin. Ajan kuluessa useat hautakivet ovat menneet vinoon. Hautakivien koristelu on valtaosin hyvin vaatimatonta. Hepreankielisten tekstien lisäksi hautakivissä voi olla symboleita jotka kuvaavat kuolleen sukunimeä, ammattia tai taustaa. Esimerkiksi hautakiven päälle kaiverretut kädet kuvaavat Kohenin pappissukua.

Yksi huomiota herättävimmistä haudoista kuuluu Huomiota herättävin hauta kuuluu Hendl Bassleville, jonka aviomies oli ensimmäinen juutalainen, joka aateloitiin Habsburgien valtakunnassa ilman, että hänen täytyi kääntyä kristityksi ennen aateloitumista (mitä tapahtui jonkin verran).

Hautausmaan vieressä on ”Seremoniahalli”, jota käytettiin kuolleiden rituaaliseen pesemiseen ja hautausten valmisteluun. Nykyään siellä on näyttely, jossa kerrotaan juutalaisista hautajaisista ja hautaukseen liittyvistä säännöksistä ja traditioista.

Prahan juutalaisten elämää, perinteitä, arkea ja uskonnollisia menoja esittelevä näyttely jatkuu viereisessä Klausenin synagogassa, joka on rakennettu 1600-luvun lopulla.

Vanhin säilyneistä synagogista on Uusi-Vanha synagoga, joka on rakennettu 1200-luvulla. Sitä edeltänyt synagoga (siis Vanha synagoga) purettiin 1800-luvulla uuden Espanjalaisen synagogan tieltä. Goottityylinen rakennus on pieni ja intiimi ja soveltuu varmasti hyvin hiljentymiseen ja rukoiluun. Siellä pidetään edelleen jumalanpalveluksia.

Prahan juutalaismuseon historiallinen näyttely on jaettu kahteen osaan. Keskiajalta 1700-luvun loppuun ulottuva näyttely on Maiselin synagoogassa, joka alun perin rakennettu 1500-luvun lopulla. Sitä on korjattu ja laajennettu useaan otteeseen. Nykyinen goottilaisvaikutteinen ulkoasu on 1800- ja 1900-lukujen vaiheesta.

Historiallisen näyttelyn uusin löytyy Espanjalaisesta synagogasta, joka on Prahan synagogista uusin. Se valmistui vuonna 1893. Muurilaista, Espanjan kalifaattiajan tyyliä jäljittelevä synagoga kuvaa 1800-luvun lopun juutalaisyhteisön halua integroitua osaksi tsekkiläistä yhteiskuntaa. Koristelut ja tekstit eivät ole hepreaksi tai jiddishiksi, vaan saksaksi. Siirtyminen saksan kieleen kuvasti juutalaisten halua luopua eristetystä elämästä getosta, saavuttaa tasapuoliset kansalaisoikeudet ja edetä yhteiskunnassa. Valinta ei ollut ongelmaton.

Tsekissä kielikysymys, saksalaisvähemmistön ja tsekinkielisen enemmistön suhteet ovat keskiajalta asti olleet ajoittain hankalat. Omaksuessaan Itävalta-Unkarin virallisen kielen juutalaiset asettautuivat kielikysymyksessä hankalaan asemaan tsekkiläisen natonalismin nousun aikana. Toisaalta 1800-luvulla useat tsekinjuutalaiset puhuivat myös tsekinkielisen integraation puolesta. He olivat kuitenkin vähemmistössä.

Josefov ja sen juutalaismuseo olivat ehkä tähän mennessä matkani paras museokokemus. Näyttelyt oli rakennettu hyvin. Museon jakaminen useampaan sijaintiin on tässä tapauksessa selkeästikin toimiva ratkaisu.