Wieliczka ja viimeiset retket Krakovassa

Tänä päivänä olikin sitten valittava ne asiat, mitä halusin ehdottomasti vielä nähdä.
***
Museo oli esineistöltään mielenkiintoinen ja monipuolinen. Tekstit avasivat hyvin itäeurooppalaista juutalaista kulttuuria ja avasivat katsojalle esineistön merkityksiä ja käyttötarkoituksia. Olisin ehkä itse toivonut enemmän historiallista näkökulmaa ja kerrontaa teksteihin, mutta kaiken kaikkiaan täytyy olla tyytyväinen.
***
Krakovassa on ollut tänään läkähdyttävän kuuma. Onnekseni olin päättänyt mennä tänään Krakovan eteläpuolella sijaitsevaan Wieliczkan suolakaivokseen. Sadan metrin syvyydessä lämpötila laskee helteelläkin siedettäviin lukemiin.
Wielickan 700 vuotta vanha kaivos on ollut Unescon maailmanperintölistalla 1970-luvun lopusta lähtien. Ymmärrän kyllä miksi. Etenkin maanalaiset salit, patsaat ja suolasta veistetty kirkko veistoksineen olivat näyttäviä ja mieleenpainuvia. No, oli välissä siellä muutama myötähäpeää herättävä tonttu/kääpiöveistoskin. Mutta annettakoon se anteeksi.
Maanalainen kierros kesti noin 2,5 tuntia. Ja siinä jäi vielä erillinen museo-osuus lähestulkoon näkemättä. Turistikierros pitää silti sisällään vain noin prosentin kaivoskompleksista. Valtaosa kierroksella tallattavista kaivoskäytävistä on 200-300 vuotta vanhoja.
Kierroksella sai melko hyvän kuvan kaivoksen historiasta, sen toiminnasta ja arjesta. Itselleni tuli hienoisena yllätyksenä se, kuinka tärkeä taloudellinen merkitys Wieleczkalla on ollut Krakovalle ja koko Puolan valtiolle keskiajalla ja vielä uuden ajan alussakin. Iso osa Krakovan merkittävistä historiallisista rakennuksista on rakennettu suolavaroin. Ja mm. Puolan vanhimman, vuonna 1364 perustetun, Jagellonian yliopiston professorit olivat pitkään kaivoksen palkkalistoilla.
Ohessa muutama näyte:
Presidentti George Bush, se vanhempi, on käynyt kaivoksessa. Hän järjesti täällä alhaalla illalliset, joihin osallistuminen maksoi 1000 dollaria. Itse en mennyt, kun oli muuta tekemistä.
Katedraalissa järjestetään tavan tästä häitä. Huomaatte, että tähän viereen pääsee hissillä. Se onkin erittäin tärkeää nimenomaan hääpareille. Ajatelkaa, jos he joutuisivat kävelemään turistien tavoin 394 askelmaa alas kaivokseen. Siinä voisi tulla matkalla katumapäälle.
Ja näitä riitti. Kuivakkaa, mutta tilanteeseen usein melko hyvin soveltuvaa.
***
Kaivosreissun jälkeen lämpömittari hipoi 30 astetta. Painuin vielä urheasti Krakovan kaupungin museoon. Nestevajaus ja englanninkielisten opasteiden jakaminen 50 sivun kirjasena jätti viimeisestä Krakovan museokokemuksestani huonon sivumaun. Toisaalta esineistö oli mielenkiintoista ja niiden asettelu oli tehty tyylikkäästi.
Tunnisteet: historia, juutalaisuus, Krakova, matkalla, Wieliczka
1 kommenttia:
Heh. Kuivakka hummori sopii meille. Tuohon illalliskommenttiin muistan erään vastaavan koto-oloista.
A. Kaurismäki vastasi aikoinaan kysymykseen, aikooko hän mennä linnan juhliin seuraavasti: Ei pysty, mulla on menoja Mellunmäessä.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu