Veistäjä

Turkulaistunut humanisti. Lehmipoikain ja torppareiden sukua. Veistäjää aina tarvitaan. Vai oliko se puuseppää?

sunnuntai 15. heinäkuuta 2007

Wieliczka ja viimeiset retket Krakovassa

Huomenna aamulla suuntaan kelloa 7:10 lähtevään Prahan junaan. Krakova jää taakse. Nähtävää olisi vielä ainakin kahdeksi päiväksi, mutta ei voi mitään. Näillä mennään.

Tänä päivänä olikin sitten valittava ne asiat, mitä halusin ehdottomasti vielä nähdä.

***

Kiirehdin aamusta Krakovan vanhaan synagogaan katsastamaan juutalaismuseota. 1500-luvun puolessa välissä lopullisen ulkomuotonsa saanut synagoga on hillityn tyylikäs ulkoa ja sisältä. Koristeellisin osa sisällä on luonnollisesti pyhättö, jossa Tooraa pidettään jumanlanpalvelusten aikana. Muuten seinustat ovat pääosin valkoisen kalkin peitossa. Kävin aiemmin toisessa niin ikään 1500-luvulla rakennetussa synagogassa (eng. High Synagogue, puol. Boznica Wysoka), jossa oli nähtävissä myös seinämaalauksia, joissa oli hepreankielisiä Tooran tekstejä.

Museo oli esineistöltään mielenkiintoinen ja monipuolinen. Tekstit avasivat hyvin itäeurooppalaista juutalaista kulttuuria ja avasivat katsojalle esineistön merkityksiä ja käyttötarkoituksia. Olisin ehkä itse toivonut enemmän historiallista näkökulmaa ja kerrontaa teksteihin, mutta kaiken kaikkiaan täytyy olla tyytyväinen.



***

Krakovassa on ollut tänään läkähdyttävän kuuma. Onnekseni olin päättänyt mennä tänään Krakovan eteläpuolella sijaitsevaan Wieliczkan suolakaivokseen. Sadan metrin syvyydessä lämpötila laskee helteelläkin siedettäviin lukemiin.

Wielickan 700 vuotta vanha kaivos on ollut Unescon maailmanperintölistalla 1970-luvun lopusta lähtien. Ymmärrän kyllä miksi. Etenkin maanalaiset salit, patsaat ja suolasta veistetty kirkko veistoksineen olivat näyttäviä ja mieleenpainuvia. No, oli välissä siellä muutama myötähäpeää herättävä tonttu/kääpiöveistoskin. Mutta annettakoon se anteeksi.



Maanalainen kierros kesti noin 2,5 tuntia. Ja siinä jäi vielä erillinen museo-osuus lähestulkoon näkemättä. Turistikierros pitää silti sisällään vain noin prosentin kaivoskompleksista. Valtaosa kierroksella tallattavista kaivoskäytävistä on 200-300 vuotta vanhoja.

Kierroksella sai melko hyvän kuvan kaivoksen historiasta, sen toiminnasta ja arjesta. Itselleni tuli hienoisena yllätyksenä se, kuinka tärkeä taloudellinen merkitys Wieleczkalla on ollut Krakovalle ja koko Puolan valtiolle keskiajalla ja vielä uuden ajan alussakin. Iso osa Krakovan merkittävistä historiallisista rakennuksista on rakennettu suolavaroin. Ja mm. Puolan vanhimman, vuonna 1364 perustetun, Jagellonian yliopiston professorit olivat pitkään kaivoksen palkkalistoilla.

Oppaaksi sattui onneksi itse-ironinen, hauska ja hyvällä ulosannilla varattu opas. Kestihän yhdessäolomme melkein kolme tuntia. Miehellä oli sen verran ikää, että hänellä on ollut aikaa hioa kuhunkin kohtaan sopivat vitsit kohdalleen.

Ohessa muutama näyte:

Presidentti George Bush, se vanhempi, on käynyt kaivoksessa. Hän järjesti täällä alhaalla illalliset, joihin osallistuminen maksoi 1000 dollaria. Itse en mennyt, kun oli muuta tekemistä.

Katedraalissa järjestetään tavan tästä häitä. Huomaatte, että tähän viereen pääsee hissillä. Se onkin erittäin tärkeää nimenomaan hääpareille. Ajatelkaa, jos he joutuisivat kävelemään turistien tavoin 394 askelmaa alas kaivokseen. Siinä voisi tulla matkalla katumapäälle.

Ja näitä riitti. Kuivakkaa, mutta tilanteeseen usein melko hyvin soveltuvaa.

***

Kaivosreissun jälkeen lämpömittari hipoi 30 astetta. Painuin vielä urheasti Krakovan kaupungin museoon. Nestevajaus ja englanninkielisten opasteiden jakaminen 50 sivun kirjasena jätti viimeisestä Krakovan museokokemuksestani huonon sivumaun. Toisaalta esineistö oli mielenkiintoista ja niiden asettelu oli tehty tyylikkäästi.

Tunnisteet: , , , ,

1 kommenttia:

Blogger Jussi-Pekka Hakkarainen kirjoitti...

Heh. Kuivakka hummori sopii meille. Tuohon illalliskommenttiin muistan erään vastaavan koto-oloista.

A. Kaurismäki vastasi aikoinaan kysymykseen, aikooko hän mennä linnan juhliin seuraavasti: Ei pysty, mulla on menoja Mellunmäessä.

16. heinäkuuta 2007 klo 21.17  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu