Lyhyitä matkatarinoita

Tänään on kulunut tasan viikko siitä, kun lähdin matkaan. Sen kunniaksi säästän tätä blogia yhdeltä matkaopasmaisellta pitkältä sepostukselta ;) ja kerron sen sijaan neljä lyhyttä tarinaa matkaltani. Kaksi ensimmäistä Iltamenot ja Aamutupakat sijoittuvat Krakovaan; kaksi jälkimmäistä Laundryworld.cz ja Kuninkaantie Prahaan.

*

Iltamenot

Istun yksin kahdeksan hengen hostellihuoneessa. Mietin mitä sanoisin blogissani Auschwitzistä, josta juuri tulin. Huoneeseen tulee toinen viereisessä punkkasängyssä nukkuvista nuorista amerikkalaisnaisista. He ovat myös käyneet Auschwitzissä päivällä.

No, millaista se oli, tyttö kysyy. Raskasta, vastaan. Niin meillekin. Kaverini isovanhemmat tapettiin siellä, nainen kertoo.

Olemme hiljaa. Hän kysyy, haluaisinko lähteä illalla paikalliseen homobaariin heidän ja irlantilaisten kanssa. Kyseessä on Krakovan kuumin bilemesta. Ei kiitos. En ole juhlatuulella.

Ihan miten vaan. Mieluummin juon suruuni, kun jään tänne kököttämään. Olemme hiljaa. Toinen amerikkalaistytöistä tulee huoneeseen. He meikkaavat.

Onko sinulla koneella jotain musiikkia? Kyllä. Haluatteko jotain Auschwitzin jälkeiseen tunnelmaan sopivaa vai jotain muuta. Jotain muuta! Auschwitzissä isovanhempansa menettänyt parahtaa.

Koneelta löytyy brasilialaista latinopoppia. He kiittävät. Haluaisitko teetä? Osaamme tehdä oikein hyvää. Voi kiitos, se olisi mukavaa.

Naiset palaavat keittiöstä ja istuutuvat. Mihin olet matkalla? Prahaan, Wieniin ja sitten Israeliin.

Ai todellako. Vain niin. Todella mielenkiintoista. Me olemme tulossa Prahasta ja matkalla Varsovaan.

Olemme hiljaa.

En voi uskoa, että olin tänään Auschwitzissä, isovanhempansa leirille menettänyt sanoo ja tuijottaa teemukiinsa.

Soitan pyynnöstä myös suomalaista musiikkia. Valitsen Egotripin Matkustajan, Maj Karman Ukkosen ja Kotiteollisuuden Iankaikkisen.

Aika raskasta, toinen naisista sanoo. Yhtäkkiä teemukiinsa tuijottava keskeyttää ystävänsä ja kertoo pitävänsä raskaasta musiikista. Onko sulla speedmetallia? Ei ole.

Naiset käärivät marisätkän ja menevät ulos savuille. Lähden iltakävelylle vanhaan juutalaiskortteliin.

*

Aamutupakit

Vanhan viinan haju on pistävä. Miehellä on päällään myrkynvihreät shortsit ja ruttuinen kauluspaita, jossa on pieniä vihreitä palloja.

Hän istuu viereeni, juodun kahvikupin taakse. Nousen vaihtaakseni paikkaa, koska luulen olevani hänen paikallaan. Duu not botter. Ittis ookoo, mies sanoo ja imee tupakkaa kuin viimeistä päivää.

Yhtäkkiä toiselle puolelle istuutuu nainen. Viisissä kymmenissä, niin kuin mieskin. Vanhoissa viinoissa, niin kuin mieskin. He jutustelevat verkkaisesti suomeksi ja polttavat.

Mies: Onko krapula?

Nainen: No, on! Miltäs näyttää?

Mies: Jumalauta mikä päivä edessä. Sen lisäksi, että itkettää, niin oksettaa. Höh-höh. Ja vittu, että tulee kuuma päivä. Kiva mennä jonnekin keskitysleirille tänään.

Nainen: Missä se yksi nyt kuppaa. Perkele, että piti raahata se tänne. Saatana. Juo nyt ittensä tollaiseen kuntoon.

Mies: No, et ollu ittekkään selvinpäin. Kännissä oltiin koko porukka.

Uppoudun kirjaani ja kiitän ylempiä voimia siitä, että kädessäni on englanninkielinen opasteos eikä suomenkielinen kirja. Paikalle saapuu opas, joka kuuluttaa Auschwitziin lähtijöitä.

Mies: Kato, se on taas toi nuori tyttö. Tänään sillä ei ole niin kireät vaatteet kuin eilen. Höh-höh.

Nainen on hiljaa. Opas huomaa suomalaispariskunnan.

Opas: Oh, it is you again.

Mies: Yees, ittis uss.

*

Loundryworld.cz

Sisällä on paahtavan kuuma. Reppumatkailijat hörppivät pullotettua vettä ja odottavat vuoroaan. Espanjalaiset ravaavat edestakaisin. Irlantilaiset puhuvat jalkapallosta.

Pesulanpitäjä ei osaa yli kymmentä sanaa englantia, mutta Loundryworld toimii kuin junan vessa. Kaikki saavat pyykkinsä, kunhan se ei vaadi mitään erikoisuuksia. Venäläisnainen lähtee paikalta puhisten tyttärensä kanssa, koska hän ei saa asiaansa hoidettua. Olisi pitänyt pestä jotain nopeasti (ohi jonon). Pesulanpitäjä, vanha nainen, raahaa hieman oikeaa jalkaansa, kun hän kävelee pesukoneelta toiselle. Hän punottaa ja puhisee. On ollut pitkä päivä.

Yritän olla hyvä asiakas. Luen kirjaani ja odotan kiltisti vuoroani. Pesulanpitäjä arvostaa sitä ja pitää huolen siitä, ettei minua etuilla.

Paikalle pamahtaa kaksi amerikkalaisteiniä. Eikö se ole vieläkään valmis. Ei ole mahdollista!

Amerikkalaiset teinitytöt iskevät juttua irlantilaisten teinipoikien kanssa.
Mistä te olette? Irlannista. Entäs te? Floridasta. Aijaa, olette siis varmaan tottuneet kuumuuteen. No ei todellakaan! Meillä on ilmastoinnit!

*

Kuninkaantie

Korkokenkien kopina kuuluu Prahan vanhassa kaupungissa. Miehet ovat vaihtaneet shortsit pitkiin housuihin. Niillä, joilla pitää, on yllään pikkutakit ja solmiot.

Kuninkaantie kuhisee niin kuin päivälläkin. Rakastavaiset kulkevat käsikkäin. Kädet perstaskuissa. Poliisi on valppaana. Kerjäläiset, pääosin vanhoja miehiä, ovat asettautuneet tasaisin välein pitkin kuninkaantietä. He katsovat silmiin kaipaavasti. Niin, että ohikulkijaan sattuu, jos kiinnittää huomiota.

Yhden seinän vierellä nuokkuu nuori nainen. Rähjäinen. Lasittunut katse huomaa miehen, joka suikkelehtii väkijoukon läpi konkarin elkein. Mies antaa huomaamattomasti naiselle jotain ja jatkaa matkaansa. Nainen jää paikalleen. Pää nuokkuu.

Vikkelä mies kääntää päänsä ja lähtee kohti Kaarlen siltaa. Puikkelehtii. Hän ottaa esiin savukkeen ja pitää sitä näkyvästi esillä. Tietyin väliajoin hän lähestyy nuoria turistiporukoita ja sihisee ”hasis”.

Markkinat eivät vedä. Lopulta mies sytyttää savukkeen. Ympärille leviää makea tuoksu.

Kaarlen sillalla on hämärää. Rakastavaiset ovat vetäytyneet heikoimmin valaistuihin paikkoihin suutelemaan. Monet yrittävät ottaa kuvia öisestä jokimaisemasta. Japanilaiset tietävät, että hyvä yökuva vaatii pitkän valotusajan. Heillä on mukanaan kamerajalustimet.

Sillan itäpäähän on kerääntynyt iso joukko pällisteleviä turisteja. Sieltä näkyy alas yökerhon terassille, jossa on käynnissä eroottinen tanssiesitys. ”It must be a gentlemens club”, vanha amerikkalaismies toteaa seurueelleen ja nauraa itsekseen.