Kuninkaiden ja pyhimysten mailla

Eilen oli fiilistelyn ja tunnustelun aika. Tänään siirryin tositoimiin, kuninkaiden ja pyhimysten maille, tsekkien kaikkein Pyhimpään, Prahan linnaan.

Kävelin linnalle ns. kuninkaidentietä pitkin, joka lähtee Tasavallan aukiolta (Namésti Republiku) ja kulkee vanhan kaupungin keskusaukion läpi, yli Kaarlen sillan ja Pyhän Nikolauksen kirkon vierestä, ylös Nerodova ja Ke Hradu -katuja aina linnalle asti.

Kuninkaidentie pitää sisällään useita Prahan historian keskeisimpiä katuja ja rakennuksia. Se ei suinkaan ole virallinen kuninkaiden kruunajaisreitti, vaan 1900-luvulla vakiintunut käsite (tai ainakin näin lainaksi saamani opaskirja kertoi).

Kuninkaantielle valittuja katuja yhdistää historiallisen merkityksen lisäksi näyttävät talojen julkisivut, jotka kertovat Prahan vauraudesta. Julkisivut on koristeltu seinämaalauksin ja patsain. Koristukset ovat usein uskonnollisia. Myös antiikin tarusto tai kaupungin tai talon oma historia ovat olleet inspiraation lähteenä. Pääoven yllä on usein vaakuna, joka kertoo talon nimen. Prahalaisena erikoisuutena kullakin rakennuksella on katuosoitteen lisäksi numero, josta käy ilmi sen historiallisen järjestysluvun.

(Nyt heti vetämään aloite TYS:n hallitukseen siitä, että YO-kylän talot nimetään ja koristellaan. Voisin esittää, mitä nöyremmin, että erään itäpuolen loppupään talon nimeksi tulisi veistäjän talo. Se koristeltaisiin puukko- ja taltta-ornamentein. Rappuja kannattelisi teräksinen Herkules, jolla on päässän stetsoni ja yllään musta viitta :).

***

Prahan linnan on valtava kokonaisuus, jonka koluamiseen minulta meni käytännössä katsoen koko päivä. Vuokrasin itselleni isoa puhelinta muistuttavan audio-oppaan, josta saa aina kuhunkin kohteeseen sopivan englanninkielisen selostuksen. Tästä oli paljon apua, sillä kuninkaan ja pyhimykset voivat mennä helposti sekaisin Tsekin historiaa heikommin tuntevalle.

Wawelin katedraalin tavoin Prahan linnan katedraali, Pyhän Vituksen katedraali, on kansallinen ja uskonnollinen näyttämö samaan aikaan. Pyhimykset kytkevät näppärästi hengellisen ja maallisen historian yhteen, varsinkin kuin pyhimyksillä ainakin Tsekin tapauksessa on usein myös kuninkaallista verta.

Omasta mielestäni Pyhän Vituksen katedraalissa kaksi pyhimystä nousevat yli muiden: Pyhä Václav (Venceslaus), Tsekin kansallispyhimys (ainakin patriarkaalisessa mielessä) ja Pyhä Johannes Nepomuilainen (suomennus. kirjoittajan, eng. St John of Nepomuk).

Václavin, hartaan kristityn ja Böömin kuninkaan, kohtalona oli saada surmansa pikkuveljen Boseslavin kädestä. Vaikka Václav hallitsi melko lyhyen ajan 900-luvun alkupuolella, on hänestä tehty merkittävä kansallinen pyhmys. Hyvän hallitsijan esimerkki, kansakunnan yhdistäjä. Václavin merkityksen voi lukea katedraaliin rakennetun kappelin näyttävyydestä ja keskeisestä sijainnista.

Johannas Nepomukilaisen tappoi puolestaan kuningas Václav IV. Tai pikemminkin kidututti hengiltä ja heitätti Vlatavan jokeen. Syynä oli se, että arkkipiispan sihteerinä Johannes tuki aina arkkipiispaa kuninkaan ja arkkipiispan kiistoissa. Toisen version mukaan Václav olisi tapattanut Nepomukilaisen siksi, että tämä ei olisi rikkonut kuningattaren rippisalaisuutta.

Nepomukilaisen hauta katedraalissa on valmistettu hopeasta näyttävään barokkityyliin. Nepomukilaisen patsas on Kaarlen sillan suosituimpia. Uskomuksen mukaan koskettamalla Nepomukilaisen patsaan reliefejä saa toiveensa täyttymään.

***

Katedraalin vieressä on kuninkaallinen palatsi. Linnan ja katedraalin kanssa saman aukion äärellä on vielä romaanityylinen Pyhän Yrjön basilika, joka on vanhin alkuperäisessä muodossaan säilynyt kirkko linnan mäellä.

Kirkkojen ja palatsin lisäksi tutustuin linnamäen muihin rakennuksiin ja kävin katsastamassa kansallisgallerian. Pistäydyin myös Kafkan vanhassa kotitalossa, joka sijaitsee kultaisella kadulla muurin kupeessa. Nykyään tämä söötti katu on turistikauppojen käytössä.

Linna on edelleen Tsekin hallitsijoiden käytössä. Linnakompleksin läntistä osaa, uutta palatsia, asuttaa Tsekin presidentti.