Itä-Euroopan juutalaisten historiasta

Ensimmäinen matkan orientaatiokirja, Haumannin A History of East European Jews, alkaa olla luettu.

Haumann onnistuu mielestäni onnistuneesti kuvaamaan keskiajan Puola-Liettuan alueen (nyk. Puola, Tsekki, Baltia, Valko-Venäjä, Ukraina) juutalaisten historiaa keskiajalta 1900-luvulle. Suosittelen.

Haumann nostaa esiin 3 keskeistä teemaa, joihin olen kyllä törmännyt aihepiiriä käsittelevässä kirjallisuudessa aiemminkin.

1. Itä-Euroopan juutalaisuus muodostaa vahvan itsenäisen kulttuuripiirin. Kulttuuripiirin autonomiselle kehitykselle on ollut keskeistä keskiajan Puola-Liettuan juutalaisille antamat privilegiot, rajattu poliittinen itsäämäärisoikeus sekä juutalaisten suuri määrä suhteessa muuhun alueen väestöön.

Ristiretkien jälkeen Puola-Liettuan hallitsijoiden tietoisena politiikkana oli houkutella Länsi-Euroopassa vainottuja juutalaisia muuttamaan Puola-Liettuaan ja kehittämään valtakunnan taloutta ja kaupunkien kehitystä.

2. Itä-Euroopan juutalaisilla oli keskiajalta aina 1800-luvulle asti vahva välittäjärooli toisaalta maaseudun ja kaupungin, toisaalta aateliston ja talonpoikaiston välillä. Kauppiaina, tavernanpitäjinä, torimyyjinä ja aateliston palkkaamina työnjohtajina ja byrokraatteina juutalaiset muodostivat merkittävän osan Puola-Liettuan keskiluokasta ja kaupunkilaisväestöstä.

Haumannin tulkinnan mukaan tämä välittäjärooli takasi aateliston tuen juutalaisten kulttuuriselle ja uskonnolliselle autonomialle antisemitistä ja juutalaisten assimilaatiota tavoittelevaa katolista kirkkoa vastaan. Toisaalta välittäjärooli synnytti katkeruutta puolalaisessa talonpoikaistoissa ja kaupunkilaisporvaristossa. Juutalaisia vastaan suunnatu väkivalta liittyi aateliston ja talonpoikien eturistiriitoihin.

3. Puolan jako, teollistuminen, nopea väestönkasvu ja väestön keskittyminen kaupunkeihin ajoi itäeurooppalaisen juutalaisuuden kriisiin 1800-luvulla. Liitto aateliston kanssa hajosi ja kilpailu puolalaisen, venäläisen ja saksalaisen porvariston kanssa kiristyi.

Kaupunkeihin syntyi merkittävä juutalainen proletariaatti, joka eli päivätyön ja seurakuntien ja rikkaiden yksilöiden avun varassa. Juutalaisten väliset sosiaaliset erot kasvoivat. Samoissa seurakunnissa oli sekä suurkapitalisteja että kerjäläisiä.

Kriisiin reagointiin eri tavoin.

Osa juutalaisista pyrki integroitumaan valtaväestöön. Tämä tarkoitti juutalaisista tavoista ja pukeutumisesta luopumista, valtaväestön kielen omaksumista ja joissakin tapauksissa myös kääntymistä kristinuskoon.

Merkittävä osa juutalaisista pyrki vastustamaan assimilaatiota. Tämä näkyi Yiddishin kielen uutena tulemisena ja juutalaisen kirjallisuuden renessanssina. Puhdasoppisuutta korostavat uskonnolliset suuntaukset vahvistuivat.

Monet yksinkertaisesti pakenivat. USAhan muutti vuosien 1880-1917 välillä yli kaksi miljoonaa Itä-Euroopan juutalaista.

Köyhyys, antisemitismin nousu ja pogromit johtivat lopulta juutalaisten poliittiseen mobilisaatioon. Sosialismi lupasi nationalismista vapaata työläisten paratiisia. Sionismi turvapaikkaa, kansallista kotia.